perjantai 19. syyskuuta 2014

Kuulumisia

Hei

 Voi kyllä, kyllä se olen minä. Enkä tiedä mistä aloittaisin. Mutta varoitus etukäteen, teksti tulee olemaan erittäin henkilökohtaista sillä vielä kerran haluan päästää kaiken ulos.


 Viime kevät oli muutosten kevät jota seurasi muutosten kesä. Muutokset ovat koostuneet sekä positiivisista että negatiivisista tapahtumista. Minä olen muuttunut ja oppinut tuntemaan itseäni paremmin. Ja ennen kaikkea, olen alkanut ottaa enemmän omia tarpeitani huomioon. Ei enää muiden miellyttämistä. Saan olla ihan niin tosikko, hiljainen, kiltti, pihalla asioista, haavoittuvainen ja iloinen kuin haluan. Jos joku siitä suuttuu, suuttukoot. Ihmisten on otettava toistensa tarpeet huomioon.
 Olen stressaantunut, uupunut. Kesätyöt asiakaspalvelussa Särkänniemessä olivat minulle liikaa. Vanhempien ero, muutto uuteen kotiin. Tunne siitä ettei kuulu mihinkään. Ja sitten se kesän kohokohta: rakastuminen. Jota seurasi seurustelun aloittaminen. Ilman rakkauteni kohdetta en ehkä olisi näinkään voimissani kuin jo nyt olen.
 Ensimmäinen jakso koulussa meni miten meni. Olin paljon poissa koulusta sillä en vain jaksanut. Onneksi olen menossa jo parempaan suuntaan ja koeviikon ensimmäinen koekin on takana.
 Tuntuu oudolta avautua näin. Mutta haluan vain kaikkien tietävän että juuri nyt haluan rauhassa jatkaa itseeni tutustumista. Mieluiten vietän aikaa kaksin rakastettuni kanssa, henkilön jonka seurassa tunnen itseni vapaaksi ja rentoutuneeksi. Olen alkanut pienentää kaveripiiriäni, pidän lähelläni ne joiden seurassa voin olla täysin oma itseni. Tulen kyllä kaikkien kanssa toimeen, mutta toimeentulo on täysin eri asia kuin läheinen ystävyys. 
 Viihdyn hyvin yksin, tarvitsen yksinoloa. Toivon ettei kukaan ota liian henkilökohtaisesti jossen vapaa-ajallani jaksa nähdä juuri ketään. Mutta onneksi tosiystävyys ei unohdu. Joitakin ihmisiä kaipaan syvästi, niitä jotka tuntuvat lähes sukulaissieluilta.

 Loppuun haluan vielä lisätä, että onneksi tämä uupumus alkaa pikku hiljaa väistyä. Tällaiset uupumustilat eivät sentään ole ikuisia. Palaan blogini pariin sitten kun motivaatio jälleen iskee! :-)

4 kommenttia:

  1. ihana sinä, paljon voimia ja haleja ja pusuja ja hymyjä :'-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. täältä myös! itse olet minun inspiraationi lähde!

      Poista
  2. Tanssitko enää?

    VastaaPoista

Kiitos huomaavaisuudestasi :-)